Yrittäjä on optimisti

Istuin 2000-luvun alussa Finnairin koneessa matkalla Oulusta Helsinkiin. Normaalisti siihen aikaan kone oli täynnä Keilaniemeen pyrkiviä Nokialaisia mutta minulle sattui viereeni hiukan erilainen herrasmies. Hetken jutustelun jälkeen paljastui että vierustoveri oli konkurssi- ja yrityssaneerauksiin erikoistunut lakimies. Tietenkin paljastin olevani yrittäjä, joka johti vastapuolen esittämään kysymyksen konkursseista ja niiden syistä. Arvailin tietenkin kaikenlaista mutta lakimiehen vastaus oli yksinkertainen. Yrittäjä on optimisti. Moni yritys olisi pelastettavissa ellei yrittäjä olisi optimisti ja kertoisi itselleen jotakin seuraavista suloisista valheista:

1. Ensi kuussa myyntiä on enemmän.

• Onko? Onko tehty mitään muutoksia myyntiin ja markkinointiin? Onko kate kohdallaan?

2. Seuraava iso asiakas pelastaa kaiken.

• Miten? Menestys pelastuu yleensä systemaattiseen kehittämiseen. Kuinka yksi asiakas voisi pelastaa sen kaiken?

3. Suurilla riskeillä saadaan suuret rahat, ei se pelaa joka pelkää.

• Menestys tulee yleensä pienin askelin. Välillä tehdään virheitä, joista opitaan mutta ei tehdä niin suuria että koko yritys kaatuu yhteen virhearvioon.

4. Kilpailijat ovat hitaita.

• Aina on joku joka kehittää paremman tuotteen tai palvelun tai ymmärtää asiakasta paremmin. Tiedäthän sinä miksi olet markkinoilla ja mikä sinun kilpailuetusi siellä on?

5. Talouden seurantaan riittää että muistaa viedä kuitit kirjanpitäjälle.

• Tiedätkö sinä mihin rahasi menevät tai edes sen mistä ne tulevat? Onko kausivaihteluita ja mistä ne johtuvat? Pystytkö ennustamaan kassavirtasi ja reagoimaan jos se ei toteudukaan?

Siinä muutamia valheita, joita yrittäjät kertovat itselleen. Lakimiehen yksinkertaiset ohjeet olivat: "Uskalla tunnustaa, jos et tiedä jotakin. Pyydä apua." Hämmästyt kuinka mielellään ihmiset auttavat.

Tiedätkö mikä on optimistin ja pessimistin ero? Pessimisti sanoo että asiat eivät voisi olla huonommin. Optimista sanoo, että kyllä voisivat.

Onko sinusta hauska oppia?

Suomessa vakituisesti asuvilla lapsilla on lakiin perustuva oppivelvollisuus. Näin kerrotaan Opetushallituksen nettisivuilla. Sen mitä opetetaan taas kertoo Perusopetuslaki. Samassa laissa on määritelty myös oikeuksia kuten oikeus saada opetusta. Sinne on määritelty myös velvollisuuksia, kuten osallistuminen opetukseen ja tehtävien suorittaminen tunnollisesti asiallisesti käyttäytyen. Hassua että samassa pykälässä paljon enemmän huomiota saa oppilaan velvollisuus korvata vahinkoja.

Oppivelvollisuuden täytyy kuitenkin olla hyvä, koska se on laissa määritetty ja mehän ollaan maailman parhaita PISA-tutkimuksessa. Vai olemmeko juuttuneet tuijottamaan peruutuspeiliä? Se mikä oli maailman paras koululaitos kymmenen tai kaksikymmentä tai kolmekymmentä vuotta sitten, on jäämässä kelkasta.

Yle uutisoi 13.8.2014 Maarit Korhosesta, joka on kirjoittanut Herää, koulu! -pamfletin. Osaatko sinä kuvitella koululuokkaa ilman pulpetteja? Noita saatanan keksintöjä, joista en itse ainakaan kouluaikana löytänyt sopivaa asentoa. Maaritin oppilaat ovat kantaneet pulpetit ulos - riemuissaan. Mutta, mutta, miten siellä sitten opitaan ja mitähän laki sanoo ja opetushallitus? Opetushallitus ei välitä hittojakaan!

– Soitin Opetushallitukseen ja kysyin, miten laillista tämä on. Sieltä sanottiin, että Opetushallitus ei vaadi pulpetteja, ei kirjoja, ei kokeita, että ihan vapaasti siitä vaan, Korhonen muistelee.

Miksi? 

Koska: "Tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja." 

Olisiko aika joka koulussa kantaa pulpetit ulos ja miettiä miten saamme opetettua opiskelijoille oppimisen intohimoa ja intohimoa oppimiseen?

Onko sinulla varma työpaikka?

Viime päivien uutiset saivat muistamaan tuttuni tarinan 90-luvulta. Hän oli perustanut silloin ensimmäisen yrityksensä ja pyörittänyt sitä jo jonkin aikaa laman jälkimainingeissa. Homma tuntui sujuvan ja hän rupesi miettimään asunnon ostamista ja sopi sitten pankkiin aikaa. Pankkivirkailijan ensimmäinen kysymys oli:"Onko sinulla varma työpaikka?" Tuttuni katsoi hetekn virkailijaa silmiin ja kysyi:"Onko sinulla?" Tarina ei kerro kuinka lainan kävi. Pankkien tarina kyllä tiedetään. Konttoriverkosto kutistui 60 prosentilla ja väkeä pistettiin pihalle 24 000 henkeä vajaassa kymmenessä vuodessa eli 2000-luvun lähestyessä. Pistää miettimään.

Oletko sinä työssä, jossa joku kertoo sinulle tarkalleen mitä tehdä? Huolestuttaako? Olisi syytä, koska jos työ voidaan määritellä tarkasti, niin aina löytyy joku tai jokin joka on valmis tekemään sen halvemmalla. Etkö usko? Kysy vaikka Broadcomin entisiltä työntekijöiltä Oulusta (Kalevan uutinen aiheesta), jotka yllättyivät tuotannon kehittämisestä Amerikassa.

Pysyykö firmasi pystössä?

Minulle on Parantaisen Jari iskostanut muutaman asian mieleen. Yksi näistä on asiakkaan eli ostajan riskin tunne. Jari on kirjoissaan ja blogissaan antanut kasapäin vinkkejä miten poistat ostajan riskin tunteen. Useimmitenhan asiakas ei sitä myyjälle tunnusta vaan myyjä joutuu tilaan jossa asiakas ei tunnu tilaavan. Syynä on useimmiten riskin tunne.

Toisinaan asiakas uskaltaa sen kumminkin pläjäyttää myös päin naamaa. Minulle on käynyt niin muutaman kerran. Ensimmäinen kerta oli oli Tentrion alkutaipaleella. Ongelma oli itseasiassa se ettei meillä ollut vielä yritystä siinä vaiheessa ja Sakarin ABB:lta oli hankala ymmärtää tätä. Ongelma kuitenkin korjaantui kun vakuutimme Sakarille että kun on aika lähettää lasku niin silloin kyllä yritys löytyy.

Toinen kerta sattui sitten muutaman vuoden päästä kun olimme Nordea Rahoituksella hieromassa kauppoja mobiilipalveluista. Kaikki sujui varsin mukavasti kunnes vastapäätä istuva Vesikallion Markku esitti visaisen kysymyksen:" Jos tilaamme, niin mikä takaa että pysytte pystössä?". Kysymys oli varsin oikeutettu, koska 2000-luvun alussa varsin moni mobiilifirma oli vaikeuksissa ja koko touhu varmaan huipentui Riot-E:n konkurssiin. Sillä hetkellä en maitopartaisena myyntiplanttuna osannut Markulle vastata ja kauppoihin ei päästy. Nyt vastauksen kyllä osaisin antaa:"Jos tilaat, niin varmasti pysytään pystössä". Jokainen kunnon kauppa onkin auttanut pitämään firman pystössä.

Piippolan vaaria ei enää ole!

Suomalainen farmari tai leppoisammin maajussi on viime vuosina ollut paljon huomion keskipisteenä. On ollut niin maajussin morsianta, nakukalenteria kuin sikatehtaitakin. Tästä huolimatta kuluttajien mielikuvaa suomalaisesta maaseudusta on muokannut lastenlaulu. Suurimmalle osallehan maito tulee tölkistä ja liha vakuumipakattuna lihatiskistä. Maitotölkkiä vielä kuvitetaan Valion hassunhauskoilla lehmillä. Nyt tulee sitten se hurja juttu. Piippolan vaaria ei enää ole.

Maataloudessa on siirrytty tehotuotantoon*. Tätä kai ei ole muistettu kertoa kuluttajille, koska heti kun maataloudesta kirjoitetaan vaikkapa nyt sikaloiden toiminnan tehostamisesta, niin heti joku älähtää jo boikotoimaan.

Tämä kertoo tietysti myös jotain maataloudestakin. Miksi hitossa siellä ei hyödynnetä mielikuvia oikeasti tai sitten sovelleta uusia liiketoimintamalleja? Piippolan vaarin tapaan tuotetulle lihallekin varmaan olisi ottajia ja hitonmoiseen kilohintaan tai sitten pitäisi hakea uutta mallia toimia vaikka tähän tapaan: http://www.pollitasta.fi/2013/05/vuokraa-oma-lehma/

Piippolan vaarilla oli talo

Piippolan vaarilla oli talo, hiiala hiiala hei!

Vaari se hoiteli lampaitansa, hiiala hiiala hei!

Mää-mää siellä ja mää-mää täällä,

siellä mää, täällä mää

joka puolell' mää-mää, hiiala hiiala hei!

...kanojansa...kot-kot..

...porsaitansa...röh-röh...

...lehmiänsä...muu-muu...

*Ja mikä hiton tehotuotanto? Onko aiempi tuotanto ollut tehotonta? Ja mitä se tehokkaampi tuotanto on? Supertuotantoa?

En tee samaa virhettä toiste.

Virheiden tekeminen on tärkeää. Itsekin olen päättänyt että yritän oppia virheistä ja etten toistaisi virheitäni. Aika hyvin se toimii. Teen koko ajan ihan ihan uusia virheitä. Virheiden tekemistä helpottaa tietysti millaisessa ympäristössä teet niitä. Työympäristöistä toiset ovat sallivampia virheitä kohtaan kuin toiset. Virheiden vaikutus toki riippuu siitä oletko sydänkirurgi, kirjanpitäjä vai kehittäjä. Sanomani väärin ymmärtäminen on todennäköisesti pienempi virhe kuin sydänkirurgin tekemä virheellinen viilto leikkaussalissa. Silti kannustan virheiden tekemisen sallimiseen. Miksi näin?

Meihin on kouluaikana syvään istutettu virheiden tekemisen pelko. Vastaus oli joko oikein tai väärin. Ja väärin on virhe. Ei hyvä. Siitä juontaa vitsi virkamiehistä; Kun ei tee mitään, ei tee virkavirhettä. Mutta kun ei tee virheitä, ei todellakaan tee mitään tai eikä opi mitään uutta.

Seuraavan kerran kun huomaat jonkun tekevän virheen, niin kysy mitä siitä opittiin. Juhlikaa virhettä, vaikka sitten Supercellin malliin shampanjalla.

Perinne on valtava taakka

"Perinne on valtava taakka" kuulostaa helposti jonkun organisaatiouudistajahölöttäjän puheelta mutta kun puhujana on hämäläinen kalastaja niin kehittäjänkin korvat nousivat hörölle. Kalastajasta ei ensimmäisenä tule mieleen mitään kovin uudistushengistä kun homma jo ammattina kuuluu niiden vanhimpien joukkoon. Tapio Peltomäellä homma on kuitenkin hiukan eri tolalla. Useinhan yritystoiminnassa käy niin että kun homma alkuvaikeuksien jälkeen alkaa sujumaan ja rutinoitumaan niin kampea väännetään sitten samalla tavalla kuin ennenkin.

"Perinne on valtava taakka. Siitä pitää oppia pois. Jos jää paikalleen, automaattisesti taantuu"

- Kalastaja ja kehittäjä Timo Peltomäki

Mitä suuremmaksi organisaatio muuttuu sitä kauempana asiakkaat ovat johdosta ja pahimmassa tapauksessa tuntuma sinne asiakkaiden kokemaan, oikeaan maailmaan katoaa. Peltomäki käyttää omaa yritystoimintaansa kuin laboratoriona kehittämään uusia ratkaisuja. Harva yrittäjä voi olla niin tilannetietoinen kuin Peltomäki, joka voi seurata niin kalastusveneitään kuin myös pyydyksiään omalta tietokoneeltaan ja käyttää kerättyä tietoa kehittäessään kalastusvälineitä entistä paremmiksi. Eikä Peltomäen kiinnostus pelkkiin välineisiin pääty vaan koko toimitusketjun kehittämiseen siirrettäviä satamia ja kalojen perkaamista myöten.