Piippolan vaaria ei enää ole!

Suomalainen farmari tai leppoisammin maajussi on viime vuosina ollut paljon huomion keskipisteenä. On ollut niin maajussin morsianta, nakukalenteria kuin sikatehtaitakin. Tästä huolimatta kuluttajien mielikuvaa suomalaisesta maaseudusta on muokannut lastenlaulu. Suurimmalle osallehan maito tulee tölkistä ja liha vakuumipakattuna lihatiskistä. Maitotölkkiä vielä kuvitetaan Valion hassunhauskoilla lehmillä. Nyt tulee sitten se hurja juttu. Piippolan vaaria ei enää ole.

Maataloudessa on siirrytty tehotuotantoon*. Tätä kai ei ole muistettu kertoa kuluttajille, koska heti kun maataloudesta kirjoitetaan vaikkapa nyt sikaloiden toiminnan tehostamisesta, niin heti joku älähtää jo boikotoimaan.

Tämä kertoo tietysti myös jotain maataloudestakin. Miksi hitossa siellä ei hyödynnetä mielikuvia oikeasti tai sitten sovelleta uusia liiketoimintamalleja? Piippolan vaarin tapaan tuotetulle lihallekin varmaan olisi ottajia ja hitonmoiseen kilohintaan tai sitten pitäisi hakea uutta mallia toimia vaikka tähän tapaan: http://www.pollitasta.fi/2013/05/vuokraa-oma-lehma/

Piippolan vaarilla oli talo

Piippolan vaarilla oli talo, hiiala hiiala hei!

Vaari se hoiteli lampaitansa, hiiala hiiala hei!

Mää-mää siellä ja mää-mää täällä,

siellä mää, täällä mää

joka puolell' mää-mää, hiiala hiiala hei!

...kanojansa...kot-kot..

...porsaitansa...röh-röh...

...lehmiänsä...muu-muu...

*Ja mikä hiton tehotuotanto? Onko aiempi tuotanto ollut tehotonta? Ja mitä se tehokkaampi tuotanto on? Supertuotantoa?