tiistai 17. lokakuuta 2017

Näkymättömyyskone

Juttelin taannoin junassa erään konepajan toimitusjohtajan kanssa. Yhtenä aiheena oli mm. se mikä yhdistää raavasta hitsaria ja teinipoikaa. Kyseessä on nimittäin se miten asiat muuttuvat näkymättömiksi. Teinipojan huoneessa ne saattavat olla vaikka käytetyt sukat, jotka hissukseen lattialla kehittävät uusia elämänmuotoja tai hitsarilla toiselta kesken jäänyt sauma tai teräspalkki lojumassa hallin lattialla. Näitä yhdistää se että ne tuntuvat muuttuvan näkymättömiksi. Haisevat sukat lattialla saattavat häiritä vanhempia, kesken jäänyt sauma päätyy lopputuotteeseen ja sen korjaaminen on kallista. Hallin lattialla lojuva palkki on työturvallisuuden kannalta pahaksi.

Douglas Adams esitti viisiosaisessa trikologiassaan näkymättömyysgeneraattorin periaatteen. Se on yksinkertaisesti suomennettuna JTO eli Jonkun Toisen Ongelma tai kuten Adams sen kuvaa:"An SEP is something we can't see, or don't see, or our brain doesn't let us see, because we think that it's somebody else's problem. That’s what SEP means. Somebody Else’s Problem. The brain just edits it out, it's like a blind spot."

Tuo kuvaa hyvin miten aivot toimivat tuossa kohti. JTO:a ei näe, koska aivomme ikäänkuin poistavat sen näkymästä.

Miten sinun kotonasi tai työpaikallasi toimii näkymättömyyskone ja saako sen pois päältä?

torstai 24. elokuuta 2017

Päätöksenteon vaikeus

Ainakin myyntityössä työskentelevät kohtaavat koko ajan ihmisiä, joille päätöksenteko tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa. Ja tottahan se on. Päätöksenteko on vaikeaa. Joskus jopa ylitsepääsemättömän vaikeaa ja ei auta vaikka myyjä tekee millaisia voltteja ja yrittää puristaa päätöstä asiakkaasta. Ei vaan tule. Yksi syy voi olla harjoituksen puute. Me emme harjoittele päätöksen tekoa. Internetissä liikkuva meemi kuvaa hyvin mitä se vaatii. Vapaasti suomennettettuna juttu menee näin:

Toimittaja haastattelee toimitusjohtajaa

toimittaja:"Mikä on menestymisesi salaisuus?"
tj:"Kaksi sanaa."
toimittaja:"Ahaa, ja mitkä ne ovat?"
tj:"Oikeat päätökset."
toimittaja:"Mutta kuinka teet oikeita päätöksiä?"
tj:"Yksi sana."
toimittaja:"Ja mikä se on?"
tj:"Kokemus."
toimittaja:"Kuinka saat kokemusta?"
tj:"Kaksi sanaa."
toimittaja:"Mitkä ne ovat?"
tj:"Väärät päätökset."

Tarinasta voi vetää näkemyksiä vaikka Daniel Kahnemanin ajatukseen ihmisen aivojen tavasta käsitellä asioita kahdella tavalla tai järjestelmällä. Järjestelmä 1 on varmaan perua luolamiesten ajoista, joka edellyttää nopeaa päätöksentekoa. Se on nopea, intuitiivinen ja emotionaalinen. Järjestelmä 2 taas vaatii enemmän energiaa ja on hitaampi, harkitsevampi ja loogisempi. Järjestelmä ykkönen on helppo ja se automatisoi päivittäistä päätöksentekoa. Hankalaksi tilanne menee kun vastaan tulee päätös jota ei uskalleta jättää järjestelmä ykkösen päätettäväksi. Rationaalinen mieli tajuaa että nyt tuli sellainen päätös vastaan jota ei tehdä intuitiolla mutta hankalaksi menee jos järjestelmä kakkosta ei ole harjoitettu matkan varrella aiemmin. Ei ole kertynyt kokemusta. Ei ole kertynyt niitä vääriä päätöksiä.

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Melkoinen mörökölli

Johtaminen se on hassu laji. Ainakin ihmisten johtaminen. Katselin tässä taannoin erään yrityksen johtajaa. Suomessa tuntuu olevan tiukassa edelleen management by perkele, jossa ei ärriä ja sylkeä säästellä. Kaverin sanoin:"Olipa melkoinen mörökölli".

Ei silti, voihan mörököllikin olla hyvä johtaja. Se sai miettimään millaisen johtajan johdettavana itse haluaisin olla tai miten itse haluaisin johtaa. Tunnistin seuraavat kahdeksan kohtaa. Varmasti on muitakin ominaisuuksia, joita hyvältä johtajalta vaaditaan mutta tässä minun listani:
  1. Luottamus. On johtajia, jotka luottavat alaisiinsa ja heidän tekemisiinsä ja sitten on johtajia, jotka mikromanageroivat kaikkea. Luottamus lisää luottamusta ja siivittää työntekijät suorituksiin, joihin he eivät ehkä olisi uskoneet edes pääsevänsä. Theodore Rooseveltin sanoin: “The best leader is the one who has sense enough to pick good men to do what he wants done, and the self-restraint to keep from meddling with them while they do it.” *lähde
  2. Suunta. Johtaja on laivan kapteeni mutta koko miehistön pitää tietää minne ollaan menossa ja miksi. Jos suunta ei ole selvä syntyy turhaa osa-optimointia kun osa miehistöstä haluaa pysyä paikoillaan, osa on menossa itään ja osa länteen. Johtajan tulee siis osata kertoa miksi asioita tehdään ja mihin ne liittyvät käskyttämisen sijaan. 
  3. Virheistä oppiminen. Supercellissä "menestystä juhlitaan oluella ja epäonnistumisia samppanjalla". Pahinta mitä yrityksessä voi tapahtua on lauma jeesjees-miehiä, jotka kertovat pelkästään asioita, joita johtaja haluaa kuulla ja peittelee virheet. Veikkaan kuitenkin että sinäkin olet oppinut eniten juuri tyrimällä.
  4. Resurssi ja tehtävä. Monesti isoilla taloilla ihmiset muuttuvat resursseiksi ja
    tehtävät niiksi, jotka on johonkin organisaation tauluun kuvattu. Tällöin unohdetaan että ihmiset eivät ole vain ykkösiä ja nollia vaan kaikilla on omat erityislahjakkuutensa, joita voidaan ruokkia ja kasvattaa kohtelemalla ihmisiä yksilöinä.
  5. Työntekijöiltä oppiminen. Osa luottamusta on myös se että työntekijältä kysytään mielipidettä. Mitä mieltä sinä olet tästä? Voit löytää hämmästyttävää asiantuntemusta.
  6. Johtaminen on palvelutehtävä. Kuten Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun professori Raimo Lovio kuvaa:"Johtaja valmentaa ja syöttää, mutta pelaajat tekevät maalit. Hyvä johtaja osaa nauttia muiden menestyksestä organisaation tavoitteiden toteuttamisessa," Hyvä johtaja varmistaa siis että työntekemisen edellytykset ovat kunnossa.
  7. Onko murheita? Tämä liittyy edelliseen kohtaan mutta mitä enemmän ovi on auki sinne johtajan huoneeseen ja mahdolliset työntekemisen esteet ja muut murheet saadaan hoidettua sitää tehokkaammin yritys voi toimia.
  8. Luottamusta ja edellisiä kohtia pitäisi seurata kiitos. Kaikki haluavat tekemisistään palautetta. Palautteen antamatta jättämisestä syntyy kuva ettei kukaan välitä, olipa kyseessä sitten siivooja tai yrityksen huippumyyntitykki. 

Millainen johtaja tai johdettava sinä olet?