Näytetään tekstit, joissa on tunniste tarinankerronta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tarinankerronta. Näytä kaikki tekstit

tiistai 16. helmikuuta 2016

Satu muurahaisesta

Taannoin kirjoittelin tarinoista. Törmäsin taannoin netissä seuraavaan satuun. Se on mainio sekä opettavainen, niin jaan sen kanssanne.

Satu muurahaisesta

Olipa kerran muurahainen. Joka aamu muurahainen saapuu töihin ja aloittaa työntekonsa. Muurahainen on ahkera ja onnellinen työssään.

Johtaja, leijona, on yllättynyt nähdessään, että muurahainen tekee töitä ilman valvontaa. Hän ajattelee, että jos muurahainen on nyt noin tehokas ilman valvontaa, niin valvonnan avulla saataisiin muurahainen vieläkin tehokaammaksi.

Niinpä leijona värväsi torakan, jolla oli esimieskokemusta ja hän oli erittäin kuuluisa perusteellisista raporteistaan.

Torakan ensimmäinen päätös oli luoda työvuorojärjestelmä. Hän tarvitsi myös sihteerin avustamaan raporttien luomisessa ja palkkasi hämähäkin huolehtimaan arkistosta ja valvomaan puhelinliikennettä.

Leijona oli innoissaan torakan raporteista ja pyysi häntä tekemään taulukoita ja diagrammeja tuotannon kehityksestä ja valmistelemaan analyysejä, jotta hän voisi käyttää niitä johdon kokouksissa. Niinpä torakan täytyi ostaa tietokone ja palkata kärpänen vastaamaan IT-osastosta.
Muurahainen, joka aikoinaan oli ollut iloinen, tuottelias työntekijä, vihasi uutta työtään, jossa hän joutui nyt käymään erilaisissa kokouksissa ja tekemään paljon selvityksiä ja paperityötä.

Leijona teki johtopäätöksen, että oli korkea aika palkata päällikkö muurahaisen työyksikköön.
Paikka annettiin kaskakselle, jonka ensimmäinen päätös oli hankkia hieno matto ja ergonominen tuoli työhuoneeseensa. Uusi päällikkö, kaskas, tarvitsi tietenkin tietokoneen ja henkilökohtaisen assistentin valmistellakseen työn ja budjetin optimisaatiosuunnitelman.

Työyksikkö, jossa muurahainen työskenteli, on nyt surullinen paikka, jossa kukaan ei enää naura ja kaikki ovat hyvin hermostuneita. Sillä hetkellä kaskas vakuutti leijonan, että on tarpeellista tehdä työhyvinvointiselvitys. Havaittuaan muurahaisen työyksikön tuottamat kustannukset, leijona totesi, että tuottavuus on laskenut huomattavasti.

Niinpä hän palkkasi pöllön, arvostetun konsultin, suorittamaan audition ja tekemään tarvittavat kehittämisehdostukset. Pöllö teki selvitystyötä kolme kuukautta ja sai aikaan jättimäisen raportin, jonka lopputuloksena oli:“Työyksikössä on liikaa työntekijöitä.”

Kenet leijona irtisanoo ensimmäisenä?

Muurahaisen, koska arvioinneissa hän osoitti “motivaation puutetta ja hänellä oli negatiivinen asenne”.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Olipa kerran...

Tarinat alkavat monesti otsikon sanoilla. Kaikki ovat kuulleet ainakin joskus jonkin tarinan ja aiemmin historiaa ja oppeja siirrettiin paljon tarinoina. Tarinat helpottivat tiedon siirtoa ja muistisääntöjä. Kaikki pitävät hyvistä tarinankertojista. Suomalainen identiteetti rakentuu tarinankerronnalle. Me emme olisi suomalaisia ellei Elias Lönnrot olisi aikanaan kiertänyt keräämässä Kalevalaa kansanrunoista. Emme olisi suomalaisia ellei Aleksis Kivi olisi kirjoittanut Seitsemää veljestä ja Väinö Linna täydentänyt niitä Täällä pohjantähden alla ja Tuntemattomalla sotilaalla.

Meille on siis myyty oma identiteettimme. Se mitä me suomalaiset olemme. Se on myyty tarinoilla. Suo, kuokka ja Jussi. Sisu. Erilaiset sankaritarinat. Mihin on sitten kadonnut tarinankerronnan taito? Taito, jota pitäisi opettaa sieltä alakoulusta alkaen ja kehittää koko ajan. Olen itse ollut 2003 tilanteessa, jossa sain hyvän läpileikkauksen eri kansallisuuksien tarinankerrontaan. Olin silloin Nokian kutsumana kertomassa Dubaissa MMS-palveluiden rakentamisesta pienen ohjelmistotalon vinkkelistä.

Näin jälkikäteen suorastaan hävettää. Näin samana päivänä hollantilaisen kaverin puheen, jonka hän piti varsin asiallisesti ja ehkä vähän jäyhästi mutta hyvin. Sitten oli jenkkikoulut käynyt britti, joka juoksi pitkin salia ja tuli todellä lähelle kuulijoita ja kertoi tarinaa. Tarinaa, johon integroitui hyvin kaikki kysymykset mitä salista irti saatiin. Ja sitten minä joka tärisevin käsin ja vapisevalla epävarmalla äänellä kertoi teknisiä asioita, faktaa ja esitti graafeja. Miksei kukaan kertonut aiemmin että kerros poika tarina. Tarina miten te olette tehneet asiat, missä mörköjä tuli vastaan ja millaisilla sankariteoilla te ne peittositte. Sekä tietysti se prinsessa ja puoli valtakuntaa. Tuliko sitä?

Nyt meillä on kuitenkin hyvä alku. Bruce Oreck opettaa Aalto-yliopistossa tarinankerrontaa, Miten saisimme Brucen opettamaan sitä opettajillekin? Miten saisimme tarinankerronnan kouluun?

Olipa kerran...