Satu muurahaisesta

Taannoin kirjoittelin tarinoista. Törmäsin taannoin netissä seuraavaan satuun. Se on mainio sekä opettavainen, niin jaan sen kanssanne.

Satu muurahaisesta

Olipa kerran muurahainen. Joka aamu muurahainen saapuu töihin ja aloittaa työntekonsa. Muurahainen on ahkera ja onnellinen työssään.

Johtaja, leijona, on yllättynyt nähdessään, että muurahainen tekee töitä ilman valvontaa. Hän ajattelee, että jos muurahainen on nyt noin tehokas ilman valvontaa, niin valvonnan avulla saataisiin muurahainen vieläkin tehokaammaksi.

Niinpä leijona värväsi torakan, jolla oli esimieskokemusta ja hän oli erittäin kuuluisa perusteellisista raporteistaan.

Torakan ensimmäinen päätös oli luoda työvuorojärjestelmä. Hän tarvitsi myös sihteerin avustamaan raporttien luomisessa ja palkkasi hämähäkin huolehtimaan arkistosta ja valvomaan puhelinliikennettä.

Leijona oli innoissaan torakan raporteista ja pyysi häntä tekemään taulukoita ja diagrammeja tuotannon kehityksestä ja valmistelemaan analyysejä, jotta hän voisi käyttää niitä johdon kokouksissa. Niinpä torakan täytyi ostaa tietokone ja palkata kärpänen vastaamaan IT-osastosta.
Muurahainen, joka aikoinaan oli ollut iloinen, tuottelias työntekijä, vihasi uutta työtään, jossa hän joutui nyt käymään erilaisissa kokouksissa ja tekemään paljon selvityksiä ja paperityötä.

Leijona teki johtopäätöksen, että oli korkea aika palkata päällikkö muurahaisen työyksikköön.
Paikka annettiin kaskakselle, jonka ensimmäinen päätös oli hankkia hieno matto ja ergonominen tuoli työhuoneeseensa. Uusi päällikkö, kaskas, tarvitsi tietenkin tietokoneen ja henkilökohtaisen assistentin valmistellakseen työn ja budjetin optimisaatiosuunnitelman.

Työyksikkö, jossa muurahainen työskenteli, on nyt surullinen paikka, jossa kukaan ei enää naura ja kaikki ovat hyvin hermostuneita. Sillä hetkellä kaskas vakuutti leijonan, että on tarpeellista tehdä työhyvinvointiselvitys. Havaittuaan muurahaisen työyksikön tuottamat kustannukset, leijona totesi, että tuottavuus on laskenut huomattavasti.

Niinpä hän palkkasi pöllön, arvostetun konsultin, suorittamaan audition ja tekemään tarvittavat kehittämisehdostukset. Pöllö teki selvitystyötä kolme kuukautta ja sai aikaan jättimäisen raportin, jonka lopputuloksena oli:“Työyksikössä on liikaa työntekijöitä.”

Kenet leijona irtisanoo ensimmäisenä?

Muurahaisen, koska arvioinneissa hän osoitti “motivaation puutetta ja hänellä oli negatiivinen asenne”.

Luottamus hyvä mutta kontrolli parempi

Kirjoitin jo aiemmin luottamuksesta tai paremminkin sen puutteesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Luottamuksen puutehan on ollut enemmän silmiinpistävää entisissä Itäblokin maissa. Luottamus hyvä mutta kontrolli parempi sanotaan jo Lenininkin sanoneen.

Aikanaan kaupoissa näkyi monesti kassan läheisyydessä tarroja joissa luki:"Avattu kassi, luottamuksen passi". Saako kassin avaaminen meidät luottamaan jotenkin kauppiaaseen? Voiko luottamus olla pelkästään yksipuolista?

Psykologit määrittelevät ihmisten välisen luottamuksen jonakin sellaisena, joka tapahtuu kun minä luotan toisiin ja muut luottavat minuun. Kääntäen tämän siis voi ajatella että kun kauppias ei luota minuun kun en avaa kassiani, niin minä en luota kauppiaaseen.

Epäluottamus syntyy siis helposti. Siihen ei tarvita kuin yksi ihminen, joka ei luota toisiin ihmisiin. Jonka ajattelua leimaa se että kusettaa ne kumminkin. Tämä kokemus voi perustua toki rationaaliseen, todelliseen epäluottamukseen, joka on syntynyt kun luottamusta on käytetty väärin. Aika monesti se tuntuu kuitenkin perustuvan irrationaaliseen epäluottamukseen, ajatteluun että joku kumminkin yrittää käyttää sitä luottamusta väärin.

Juuri tuo irrationaalinen epäluottamuksen ilmapiiri tuntuu lisääntyneen. Monesti viranomaiselle riittää että olet yrittäjä. Yrität siis kusettaa. Työnantaja ajattelee työntekijän vain sluibailevan ja työntekijä on varma että työnantaja kusettaa. Vastauksena tähän on yleensä Leninin malli. Enemmän kontrollia. Mitä enemmän kontrollia, sitä enemmän epäluottamusta. Olet siis syyllinen, kunnes toisin todistetaan.

Yrityselämässä tälle on oma terminsä. Puhutaan mikromanageroinnista eli pienten yksityiskohtien johtamisesta, joka saattaa lyhyellä aikavälillä lisätä tuottavuutta. Se on saattanut tuntua hyvälle idealle viranomaisilla niin maataloustukien valvonnassa, verottajalla kuin Kelassakin, jotka ovat luoneet omia järjestelmiään ja ilmiantolomakkeittaan sen pohjalta että miten yrittäjää tai kansalaista voisi helpoiten kytätä. Kyllä, kaikki tuo on varmasti tuonut rahaa valtion kassaan.

Onko tuo epäluottamus ja mikromanagerointi sitten pitkällä välillä oikea tie? Vastauksena kysymykseen Mikael Pentikäisen sanoin:

Mitä enemmän on luottamusta, sitä nopeammin, mukavammin ja tehokkaammin asiat hoituvat ja sitä paremmassa maailmassa saamme elää.

Suomalaiseen ei luoteta

Maailmalla puhuttaessa suomalaisiin yhdistetään luotettavuus ja samaa mekin hymistelemme
keskenämme täällä kun puhutaan kaupankäynnistä maailmalla. Pitkälti tuo mielikuva on tottakin. Kuulumme kärkikastiin maailman luotettavimpina pidetyistä.

Kuva: http://www.freeimages.com/profile/eastop

Ei suomalaiseen kuitenkaan luoteta. Nimittäin suomalaiseen ei luota se toinen suomalainen. Ja usein se toinen suomalainen on byrokraatti. Ajattelu lähtee siitä, että yrittää se kumminkin kusettaa. Varsinkin jos se on yrittäjä. Pahalainen. Mutta kyllä niillekin myrkyt löytyy. Tehdään järjestelmä ja järjestelmää on turha kusettaa. Niinpä Suomeen on tehty kasapäin järjestelmiä estämään tuhannen euron vahinko ja aiheutettu miljoonan euron haitta.

Viimeisimpään törmäsin kun sain postia poikieni kouluterveydehoitajalta Leenalta. Ei tipu enää puhelimemssa sairaslomalappua vaikka yrjö lentäisi tai nuorimies olisi puolitajuttomana 39 asteen kuumeessa vaan:"Sairaslomaselvitys täytyy käydä hakemassa terveyskeskuksesta sairaanhoitajan vastaanotolta ja sairaan lapsen on oltava käynnillä mukana."

En ole ainakaan paikallisesta terveyskeskuksen päivystyksestä kuullut kenenkään selvinneen alle kolmessa tunnissa ja itsekin olen ollut korvatulehduksesta kärsineen pojan kanssa useamman tunnin siellä istuskelemassa. Se se vasta on mukavaa.

No missä tässä ei sitten luoteta? Valvira kertoo:"terveydenhuollon ammattihenkilön on vakuututtava kirjaamiensa seikkojen todenperäisyydestä" - niinpä, kusettaa ne kumminkin.

Kysyin muuten Leenalta onko hän koskaan kuullut jonkun käyttäneen aiempaa käytäntöä väärin. Arvatkaa mitä Leena vastasi?

- Eipä varmasti ole, ei ainakaan minun korviini ole moista kantautunut.

Miten voisimme purkaa tätä epäluottamuksen ilmapiiriä ja ryhtyä luottamaan toisiimme?