keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Sano kyllä!

Onko sinulla asenneongelma? Ei tietystikään ole. Mikä on vakiovastauksesi? Kyllä vai ei? Tottakai vastaat että se on kyllä. Mietitäänpä. Kysyin viime viikolla voisimmeko muuttaa prosessia, vastasit ei. Tämä on hyvä. Kysyin viime viikolla voisimmeko kokeilla toista mediaa, vastasit ei. Tämä on hyvä. Kysyin viime viikolla voisitko auttaa, vastasit että ei, et ehdi juuri nyt. Kyllä, sinulla on asenneongelma.

Mitä sitten? Otetaanpa toinen näkökulma. Mitä merkitystä liiketoiminnalle on sosiaalisilla verkostoilla? Sillä että tunnet ihmisiä? Herrat Yiwei Fang, Bill Francis ja Iftekhar Hasan ovat tutkineet toimitusjohtajan verkostojen merkitystä yhtiön arvoon ja päätyneet mielenkiintoiseen arvioon:"Through the lens of CEOs’ connections in the overall labor market, our findings offer academic evidence that diversity and heterogeneity are tangible assets that contribute to corporate profit." Minä voisin yleistää tätä niin, että mitä laajemmat ja monipuolisemmat verkostot sinulla on, sen helpompaa sinun on tehdä mitä ikinä oletkaan tekemässä.

Mitä tällä sitten on tekemistä asenneongelman kanssa? Lainaan tähän kollegani sanoja itsestäni:" Markun kanssa on helppo tehdä töitä kun se ei koskaan sano ei." ja perään lainaus asiakkaaltani ja pitkäaikaiselta yhteistyökumppanilta Polarmitin Jukka Heikinheimolta:"Aina kun Markulle soittaa, niin apua saa."

Mitä sitten? Kyllä-asenne auttaa rakentamaan niitä verkostoja. Vastaamalla ei pysäytät kaiken. Mitään ei voi rakentaa ein varaan. Se oli siinä. Kyllä sen sijaan avaa keskustelun. Kyllän sanomista ei tarvitse myöskään pelätä. Yleensä, varsinkin yhteyden alussa pyynnöt ovat pieniä ja helppoja. Ei niitä tarvitse pelätä. Ja mikä parasta. Mitä laajempi verkostosi on, sitä helpompi niitä toteuttaa ja yhteys syvenee, luottamus kasvaa ja voit toteuttaa koko ajan vaativampia ja hankalampia asioita.

Kehittäjä Kippola sanoo kyllä!

maanantai 6. lokakuuta 2014

Arkkuhotelli

Olen joskus asunut kunnassa jossa kuolema oli suurin yksityinen työllistäjä. Kuulostaa karulta mutta kyseessä oli Punkalaidun, jossa toimii SHT-Tukku Oy. Kuolema tuntuu varsin varmalta työllistäjältä ja yritys on pyörittänyt viimeisten vuosien ajan 12-13 miljoonan euron liikevaihtoa ja tulostakin on syntynyt.

Toimiala tuntuu kuitenkin aika jämähtäneeltä ainakin näin ulkopuolelta katsottuna. Olen vuosien aikana ollut toimialan kanssa tekemissä erilaisissa projekteissa, suunnittelemassa softaa hautakivien suunnitteluun, ekologisia arkkuja ja design-uurnia. Hauskoja (anteeksi sanavalinta) projekteja mutta ei toimialan uudistamista kyllä.

Miksi toimiala ei sitten uudistu. Onko kyseessä sitten niin kuolemanvakava bisnes että kaavaa ei voi muuttaa? Voisinko minä tulevana vainajana suunnitella omat hautajaiseni hautaustoimiston kanssa? Sellaisena kuin minä haluaisin sukulaisten ja tuttavien minua muistavan? Ostaa arkun ja säilöä sen hautaustoimiston arkkuhotelliin odottamaan käyttöä?

Jos olisin perustamassa hautaustoimistoa, niin miettisin kyllä mitä kaikkea voisin lainata toisilta toimialoilta ja ehkä historiastakin. Ehkä joku haluaisi poistua tästä maailmasta seuranaan rakkaat lemmikit ja harrastusvälineet hiukan faaraoiden tyyliin?

tiistai 16. syyskuuta 2014

Hintaähky

Tuntuuko tutulta? Aina välillä se iskee kokeneellekin myyjälle. Parantaisen Jari kirjoitti blogissaan juuri odottelevansa jo neljättä päivää tarjousta tuolinsa verhoilusta. Itse veikkaan odottelun syyksi verhoilijaan iskenyttä hintaähkyä. Tautia, jossa jäädään arvailemaan hintaa, jonka uskaltaisi asiakkaalta tuotteesta tai palvelusta pyytää.

Pienillä ja juuri aloittaneilla yrityksillä tämä on tietysti kriittistä. Pitäisi saada korkein mahdollinen hinta mutta saada tarjous menemäänm läpi. Ei saisi olla liian kallis mutta ei liian halpakaan. Olen painiskellut saman ongelman kanssa monta kertaa. Haastavaksi homman tekee yleensä se kun olet tarjoamassa jotakin ainutkertaista, jota et ole koskaan aiemmin tehnyt. Ainoa helpotus silloin saattaa olla että asiakkaalla on sama tilanne. Silloin niin sanottua markkinahintaa ei ole olemassa.

Mikä sitten ratkaisuksi? Ajattele asiaa asiakkaan näkövinkkelistä. Asiakkaalle on ihan se ja sama kauanko sinulla kuluu siihen aikaa, käytätkö siihen kultaisia neuloja tai Niilin suistosta tuotua hiekkaa. Asiakas ajattelee omaa hyötyään. Se mistä hyöty sitten tulee onkin aivan toinen juttu.

Asiakas tekee kuitenkin valinnat. On mahdollista että asiakas päättää olla ostamatta tai ostaa jotakin ihan muuta. Sinun tehtäväsi on myydä eli vakuuttaa asiakas siitä että juuri sinun ratkaisusi, tuotteesi ja palvelusi on hänelle oikea. Sinulta ostamalla hän saavuttaa haluamansa hyödyn sopivalla hinnalla.

Osa vakuuttamista on palvelusi tuotteistaminen. Osa tuotteistamista on hinta. Olipa se sitten korkea tai matala se kertoo osaltaan tarinaa. Kallis on hyvä, halpa jotakin muuta.

Vielä pieni tarina hinnoittelusta Jämsäläisestä varaosaliikkeestä kuultuna:

Asiakas tuli sisään ja kertoi vuolaasti liikkeen omistavalle vanhemmalle miehelle kuulleensa että täältä voisi löytyä varaosa hänen kunnostamaansa vanhaan amerikanrautaan. Omistaja myönteli, kävi hakemassa osan ja kertoi että osa olisi vieläpä ihan originaali. Liikkeellä kun oli pitkä historia. Ostaja tietenkin innostui tästä ja kertoili kiertäneensä jo kaikki paikat hakemassa osaa. Mikäs sitten on hinta? Myyjä pamautti tässä vaiheessa osalle poskettoman hinnan ja ostajan ryhtyessä tinkaamaan totesi vain että onko hänellä eväät matkassa?

En tiedä ostiko ostaja pakon edessä osan tuolta mutta ainakin hänelle jäi hitonmoinen tarina kerrottavaksi autonsa mukana.

maanantai 25. elokuuta 2014

Dull, dirty & dangerous

Viime viikkoina on keskustelty työajan pidentämisestä niin viikko kuin koko työuran tasolla. Onko työajan
pidentäminen kuitenkaan automaatti, joka ratkaisee kaikki kansantalouden kestävyysvajeeseen kohdistuvat ongelmat? Aikaisemmin se olisi automaattisesti tarkoittanut että tavaroita valmistuisi enemmän ja jos tehdyt tavarat menisivät vielä kaupaksi maailmalla, niin kansantalouden laariin sataisi jaettavaa hyvinvointia.

Kehitys on kuitenkin kulkenut toiseen suuntaan. Valtiovalta on satsannut armottomasti että mahdollisimman monelle saadaan korkeakoulututkinto. Yhdessä muun kehityksen kanssa se on johtanut siihen että dull, dirty&dangerous eli tylsät, likaiset ja vaaralliset työt kiinnostavat entistä harvempia.

Koulutus itsessään jo luo oman harhansa. Koulutuksen mukainen työ. Minä en ole tehnyt päivääkään koulutustani vastaavaa työtä mutta sen sijaan olen kouluttautunut työn vaatimusten mukaan.

Ei mulle koulussa opetettu että tämmöistäkin tarvitaan...

Tietotekniikka, automaatio ja globalisaatio ovat muuttaneet suomalaista teollisuutta. Kokoonpanotyötä ja ruuvinvääntöä on entistä vähemmän mutta mikä on jäänyt? Johtaminen ja linjatuotannon kulttuuri. Kaatuiko Nokian matkapuhelintenkin menestys siihen kun insinöörit lopettivat huikeiden juttujen, asioiden joilla oli heille merkitystä tekemisen ja tilalle tuli porkkana ja keppi-järjestelmä? 

Katsokaa vaikka Dan Pinkin puhe Tedistä ja miettikää kuinka paljon omassa toiminnassanne olisi tilaa autonomialle, mahdollisuudelle itse päättää tekemisestään. Omien taitojen kehittämiselle, intohimolle kehittyä paremmaksi ja paremmaksi jossakin, jolla on merkitystä ja ennenkaikkea merkitys. Merkitys sille että olet tekemässä jotakin itseäsi suurempaa, parempaa maailmaa.

Miten sinä teet maailmasta paremman?

torstai 21. elokuuta 2014

Löisitkö sinä 500 kertaa päätäsi kiveen?

Helsingin Sanomien mielipidepalstalla oli pettyneen työnhakijan purkaus. Yli 500 työhakemusta ei ollut johtanut käytännöllisesti katsoen mihinkään. Jos suomalaista sananlaskua mukaillen pitäisi päästä läpi harmaan kiven ja aloittaisit lyömällä päätäsi kiveen, niin montako yritystä tekisit? Yhden? Kolme? Kymmenen? Uskoisin, että kovakalloisinkin luopuisi leikistä kymmenen tai viimeistään kahdenkymmenen jälkeen. Ei toimi, täytyy keksiä jotain muuta. Tässä kohtaa kannattaa myös muistaa se ettei "olen yrittänyt parhaani" ole sama kuin "olen tehnyt kaiken, mihin minulla on mahdollisuudet".

Ja koska samalla viikolla oli toinenkin samansuuntainen kirjoitus, niin mietitäänpä hiukan taustaa. Koulujärjestelmä on syntynyt teollistuvan yhteiskunnan tarpeista reilun toistasataa vuotta sitten. Tehtaat tarvitsivat ihmisiä, jotka tekivät juuri niinkuin sanottiin, eivätkä esittäneet turhia kysymyksiä. Sieltä syntyi malli länsimaiseen onneen. Käy koulusi hyvin, hanki hyvä (akateeminen) tutkinto ja saat hyvän työpaikan ja kasvata sitten lapsesi samaan kaavaan. Maailma on kuitenkin muuttunut. Valtion tavoite saada entistä useammalle korkeakoulututkinto on johtanut tutkintojen inflaatioon. Kun aiemmin haettiin merkonomia tai reipasta nuorta miestä, niin nyt haetaan tohtoria tai reipasta nuorta miestä.

Mitä sitten pettyneen työnhakijan pitäisi tehdä, kun otsa on valmiiksi ruvella? Ensimmäisenä pitäisi miettiä mitä haluaa tehdä ja missä on hyvä tai ainakin mikä kiinnostaa? Kyllä, unohda ne maisterin paperit ja mieti mitä oikeasti kiinnostaa. Koko ajan syntyy uusia työpaikkoja, joihin vanha koulutusjärjestelmä ei vastaa. Missä koulutetaan Chief Listening Officereita, Twitter-analyytikkoja tai datan louhijoita?

Älä toista samoja virheitä. Jos se sama vakiomuotoinen CV ja hakemus eivät ole tuottaneet tulosta, niin mieti uusia keinoja. Tunnetko jonkun joka tunteen jonkun? Älä siis kysy kavereilta vaan kavereiden kavereilta. Mieti sukulaiset, naapurit ja vanhat koulukaverit. Miten voit erottautua? Eräs työnhakija teetti XL-kokoisia t-paitoja tekstillä: "Kokeile minua, sovin taatusti!" Mene käymään paikoissa, jotka kiinnostavat. Tuppaa puoliväkisin sisään. Luota sattumaan. Avaa siis suusi ja sano tuntemattomillekin hakevasi hommia.

Insanity is repeating the same mistakes and expecting different results.

tiistai 19. elokuuta 2014

Yrittäjä on optimisti

Istuin 2000-luvun alussa Finnairin koneessa matkalla Oulusta Helsinkiin. Normaalisti siihen aikaan kone oli täynnä Keilaniemeen pyrkiviä Nokialaisia mutta minulle sattui viereeni hiukan erilainen herrasmies. Hetken jutustelun jälkeen paljastui että vierustoveri oli konkurssi- ja yrityssaneerauksiin erikoistunut lakimies. Tietenkin paljastin olevani yrittäjä, joka johti vastapuolen esittämään kysymyksen konkursseista ja niiden syistä. Arvailin tietenkin kaikenlaista mutta lakimiehen vastaus oli yksinkertainen. Yrittäjä on optimisti. Moni yritys olisi pelastettavissa ellei yrittäjä olisi optimisti ja kertoisi itselleen jotakin seuraavista suloisista valheista:

1. Ensi kuussa myyntiä on enemmän.
  • Onko? Onko tehty mitään muutoksia myyntiin ja markkinointiin? Onko kate kohdallaan?

2. Seuraava iso asiakas pelastaa kaiken.
  • Miten? Menestys pelastuu yleensä systemaattiseen kehittämiseen. Kuinka yksi asiakas voisi pelastaa sen kaiken?

3. Suurilla riskeillä saadaan suuret rahat, ei se pelaa joka pelkää.
  • Menestys tulee yleensä pienin askelin. Välillä tehdään virheitä, joista opitaan mutta ei tehdä niin suuria että koko yritys kaatuu yhteen virhearvioon.

4. Kilpailijat ovat hitaita.
  • Aina on joku joka kehittää paremman tuotteen tai palvelun tai ymmärtää asiakasta paremmin. Tiedäthän sinä miksi olet markkinoilla ja mikä sinun kilpailuetusi siellä on?

5. Talouden seurantaan riittää että muistaa viedä kuitit kirjanpitäjälle.
  • Tiedätkö sinä mihin rahasi menevät tai edes sen mistä ne tulevat? Onko kausivaihteluita ja mistä ne johtuvat? Pystytkö ennustamaan kassavirtasi ja reagoimaan jos se ei toteudukaan?

Siinä muutamia valheita, joita yrittäjät kertovat itselleen. Lakimiehen yksinkertaiset ohjeet olivat: "Uskalla tunnustaa, jos et tiedä jotakin. Pyydä apua." Hämmästyt kuinka mielellään ihmiset auttavat.

Tiedätkö mikä on optimistin ja pessimistin ero? Pessimisti sanoo että asiat eivät voisi olla huonommin. Optimista sanoo, että kyllä voisivat.

perjantai 15. elokuuta 2014

Onko sinusta hauska oppia?

Suomessa vakituisesti asuvilla lapsilla on lakiin perustuva oppivelvollisuus. Näin kerrotaan Opetushallituksen nettisivuilla. Sen mitä opetetaan taas kertoo Perusopetuslaki. Samassa laissa on määritelty myös oikeuksia kuten oikeus saada opetusta. Sinne on määritelty myös velvollisuuksia, kuten osallistuminen opetukseen ja tehtävien suorittaminen tunnollisesti asiallisesti käyttäytyen. Hassua että samassa pykälässä paljon enemmän huomiota saa oppilaan velvollisuus korvata vahinkoja.

Oppivelvollisuuden täytyy kuitenkin olla hyvä, koska se on laissa määritetty ja mehän ollaan maailman parhaita PISA-tutkimuksessa. Vai olemmeko juuttuneet tuijottamaan peruutuspeiliä? Se mikä oli maailman paras koululaitos kymmenen tai kaksikymmentä tai kolmekymmentä vuotta sitten, on jäämässä kelkasta.

Yle uutisoi 13.8.2014 Maarit Korhosesta, joka on kirjoittanut Herää, koulu! -pamfletin. Osaatko sinä kuvitella koululuokkaa ilman pulpetteja? Noita saatanan keksintöjä, joista en itse ainakaan kouluaikana löytänyt sopivaa asentoa. Maaritin oppilaat ovat kantaneet pulpetit ulos - riemuissaan. Mutta, mutta, miten siellä sitten opitaan ja mitähän laki sanoo ja opetushallitus? Opetushallitus ei välitä hittojakaan!

– Soitin Opetushallitukseen ja kysyin, miten laillista tämä on. Sieltä sanottiin, että Opetushallitus ei vaadi pulpetteja, ei kirjoja, ei kokeita, että ihan vapaasti siitä vaan, Korhonen muistelee.

Miksi? 

Koska: "Tässä laissa tarkoitetun opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja.

Olisiko aika joka koulussa kantaa pulpetit ulos ja miettiä miten saamme opetettua opiskelijoille oppimisen intohimoa ja intohimoa oppimiseen?

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Onko sinulla varma työpaikka?

Viime päivien uutiset saivat muistamaan tuttuni tarinan 90-luvulta. Hän oli perustanut silloin ensimmäisen yrityksensä ja pyörittänyt sitä jo jonkin aikaa laman jälkimainingeissa. Homma tuntui sujuvan ja hän rupesi miettimään asunnon ostamista ja sopi sitten pankkiin aikaa. Pankkivirkailijan ensimmäinen kysymys oli:"Onko sinulla varma työpaikka?" Tuttuni katsoi hetekn virkailijaa silmiin ja kysyi:"Onko sinulla?" Tarina ei kerro kuinka lainan kävi. Pankkien tarina kyllä tiedetään. Konttoriverkosto kutistui 60 prosentilla ja väkeä pistettiin pihalle 24 000 henkeä vajaassa kymmenessä vuodessa eli 2000-luvun lähestyessä. Pistää miettimään.

Oletko sinä työssä, jossa joku kertoo sinulle tarkalleen mitä tehdä? Huolestuttaako? Olisi syytä, koska jos työ voidaan määritellä tarkasti, niin aina löytyy joku tai jokin joka on valmis tekemään sen halvemmalla. Etkö usko? Kysy vaikka Broadcomin entisiltä työntekijöiltä Oulusta (Kalevan uutinen aiheesta), jotka yllättyivät tuotannon kehittämisestä Amerikassa.

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Pysyykö firmasi pystössä?

Minulle on Parantaisen Jari iskostanut muutaman asian mieleen. Yksi näistä on asiakkaan eli ostajan riskin tunne. Jari on kirjoissaan ja blogissaan antanut kasapäin vinkkejä miten poistat ostajan riskin tunteen. Useimmitenhan asiakas ei sitä myyjälle tunnusta vaan myyjä joutuu tilaan jossa asiakas ei tunnu tilaavan. Syynä on useimmiten riskin tunne.

Toisinaan asiakas uskaltaa sen kumminkin pläjäyttää myös päin naamaa. Minulle on käynyt niin muutaman kerran. Ensimmäinen kerta oli oli Tentrion alkutaipaleella. Ongelma oli itseasiassa se ettei meillä ollut vielä yritystä siinä vaiheessa ja Sakarin ABB:lta oli hankala ymmärtää tätä. Ongelma kuitenkin korjaantui kun vakuutimme Sakarille että kun on aika lähettää lasku niin silloin kyllä yritys löytyy.

Toinen kerta sattui sitten muutaman vuoden päästä kun olimme Nordea Rahoituksella hieromassa kauppoja mobiilipalveluista. Kaikki sujui varsin mukavasti kunnes vastapäätä istuva Vesikallion Markku esitti visaisen kysymyksen:" Jos tilaamme, niin mikä takaa että pysytte pystössä?". Kysymys oli varsin oikeutettu, koska 2000-luvun alussa varsin moni mobiilifirma oli vaikeuksissa ja koko touhu varmaan huipentui Riot-E:n konkurssiin. Sillä hetkellä en maitopartaisena myyntiplanttuna osannut Markulle vastata ja kauppoihin ei päästy. Nyt vastauksen kyllä osaisin antaa:"Jos tilaat, niin varmasti pysytään pystössä". Jokainen kunnon kauppa onkin auttanut pitämään firman pystössä.

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Piippolan vaaria ei enää ole!

Suomalainen farmari tai leppoisammin maajussi on viime vuosina ollut paljon huomion keskipisteenä. On ollut niin maajussin morsianta, nakukalenteria kuin sikatehtaitakin. Tästä huolimatta kuluttajien mielikuvaa suomalaisesta maaseudusta on muokannut lastenlaulu. Suurimmalle osallehan maito tulee tölkistä ja liha vakuumipakattuna lihatiskistä. Maitotölkkiä vielä kuvitetaan Valion hassunhauskoilla lehmillä. Nyt tulee sitten se hurja juttu. Piippolan vaaria ei enää ole.

Maataloudessa on siirrytty tehotuotantoon*. Tätä kai ei ole muistettu kertoa kuluttajille, koska heti kun maataloudesta kirjoitetaan vaikkapa nyt sikaloiden toiminnan tehostamisesta, niin heti joku älähtää jo boikotoimaan.

Tämä kertoo tietysti myös jotain maataloudestakin. Miksi hitossa siellä ei hyödynnetä mielikuvia oikeasti tai sitten sovelleta uusia liiketoimintamalleja? Piippolan vaarin tapaan tuotetulle lihallekin varmaan olisi ottajia ja hitonmoiseen kilohintaan tai sitten pitäisi hakea uutta mallia toimia vaikka tähän tapaan: http://www.pollitasta.fi/2013/05/vuokraa-oma-lehma/

Piippolan vaarilla oli talo


Piippolan vaarilla oli talo, hiiala hiiala hei!

Vaari se hoiteli lampaitansa, hiiala hiiala hei!

Mää-mää siellä ja mää-mää täällä,

siellä mää, täällä mää

joka puolell' mää-mää, hiiala hiiala hei!


...kanojansa...kot-kot..
...porsaitansa...röh-röh...
...lehmiänsä...muu-muu...

*Ja mikä hiton tehotuotanto? Onko aiempi tuotanto ollut tehotonta? Ja mitä se tehokkaampi tuotanto on? Supertuotantoa?

torstai 1. toukokuuta 2014

En tee samaa virhettä toiste.

Virheiden tekeminen on tärkeää. Itsekin olen päättänyt että yritän oppia virheistä ja etten toistaisi virheitäni. Aika hyvin se toimii. Teen koko ajan ihan ihan uusia virheitä. Virheiden tekemistä helpottaa tietysti millaisessa ympäristössä teet niitä. Työympäristöistä toiset ovat sallivampia virheitä kohtaan kuin toiset. Virheiden vaikutus toki riippuu siitä oletko sydänkirurgi, kirjanpitäjä vai kehittäjä. Sanomani väärin ymmärtäminen on todennäköisesti pienempi virhe kuin sydänkirurgin tekemä virheellinen viilto leikkaussalissa. Silti kannustan virheiden tekemisen sallimiseen. Miksi näin?

Meihin on kouluaikana syvään istutettu virheiden tekemisen pelko. Vastaus oli joko oikein tai väärin. Ja väärin on virhe. Ei hyvä. Siitä juontaa vitsi virkamiehistä; Kun ei tee mitään, ei tee virkavirhettä. Mutta kun ei tee virheitä, ei todellakaan tee mitään tai eikä opi mitään uutta.

Seuraavan kerran kun huomaat jonkun tekevän virheen, niin kysy mitä siitä opittiin. Juhlikaa virhettä, vaikka sitten Supercellin malliin shampanjalla.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Perinne on valtava taakka

"Perinne on valtava taakka" kuulostaa helposti jonkun organisaatiouudistajahölöttäjän puheelta mutta kun puhujana on hämäläinen kalastaja niin kehittäjänkin korvat nousivat hörölle. Kalastajasta ei ensimmäisenä tule mieleen mitään kovin uudistushengistä kun homma jo ammattina kuuluu niiden vanhimpien joukkoon. Tapio Peltomäellä homma on kuitenkin hiukan eri tolalla. Useinhan yritystoiminnassa käy niin että kun homma alkuvaikeuksien jälkeen alkaa sujumaan ja rutinoitumaan niin kampea väännetään sitten samalla tavalla kuin ennenkin.

"Perinne on valtava taakka. Siitä pitää oppia pois. Jos jää paikalleen, automaattisesti taantuu"
- Kalastaja ja kehittäjä Timo Peltomäki

Mitä suuremmaksi organisaatio muuttuu sitä kauempana asiakkaat ovat johdosta ja pahimmassa tapauksessa tuntuma sinne asiakkaiden kokemaan, oikeaan maailmaan katoaa. Peltomäki käyttää omaa yritystoimintaansa kuin laboratoriona kehittämään uusia ratkaisuja. Harva yrittäjä voi olla niin tilannetietoinen kuin Peltomäki, joka voi seurata niin kalastusveneitään kuin myös pyydyksiään omalta tietokoneeltaan ja käyttää kerättyä tietoa kehittäessään kalastusvälineitä entistä paremmiksi. Eikä Peltomäen kiinnostus pelkkiin välineisiin pääty vaan koko toimitusketjun kehittämiseen siirrettäviä satamia ja kalojen perkaamista myöten.

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Missä sinä olet lahjakas?

Yle uutisoi lahjakkuuden löytämisen tai tunnistamisen vaikeudesta ja Ylen jutussa Anita Olkinuora kertoo: "Meissä kaikissa on jossain määrin lahjakkuutta, tai ainakin osaamista. Näin ajatellen kukaan meistä ei voi olla sellainen, että ei osaisi mitään. Lahjakkuus on eräänlaista sisäsyntyistä lahjaa, mutta sen muuttaminen todelliseksi osaamiseksi vaatii harjoittelua ja toistoa."

Samassa jutussa kuvataan lahjakkuuden lajeja olevan satoja. Minkälaista lahjattomuutta se sitten osoittaa ettemme osaa hyödyntää tätä ihmisissä olevaa lahjakkuutta ja kehittää siitä kyvykkyyttä?

Terry Prachet kuvaa tätä romaanissaan Elävät kuvat Gingerin suulla: "Kaikki ne ihmiset, jotka eivät koskaan keksi, mitä he todella haluavat tehdä tai millä alalla he ovat oikeasti hyviä. Kaikki ne pojat, jotka ryhtyvät sepiksi koska heidän isänsä oliva seppiä. Kaikki ne ihmiset, joista tulisi loistavia huilunsoittajia, mutta jotka vanhenevat ja kuolevat näkemättä koskaan minkäänlaista musiikki-instrumenttia, joten heistä tulee huilistin sijaan huonoja kyntömiehiä. Kaikki ne ihmiset, jotka eivät koskaan keksi todellisia lahjojaan."

 Miksi sen lahjakkuuden hyödyntäminen olisi tärkeää?

Tähän voisi tietenkin ladella kaikenlaisia syitä kansantalouden pystyssäpitämisestä ja kilpailukyvystä mutta totean sen näin.

On aivan hitokseen mahtavaa tehdä sitä mistä tykkää ja missä on oikeasti hyvä ja vielä kehittää sitä omaa kyvykkyyttään siinä omalla lahjakkuuden alueella.

perjantai 7. helmikuuta 2014

Opaste puuttuu

Aikanaan kun aloittelin yrittäjän uraa sain sparrausta Pekkalan Pertiltä, nykyisin eläkkeelle siirtyneeltä MCon Partners Oy:n toimitusjohtajalta. Eräs ihan ensimmäisiä Pertin oppeja oli että pidä huoli että asiakkaasi löytävät sinut. Huomasin että homman voi sössiä näköjään netissäkin kuten allekirjoittanut teki. Ei vihjaustakaan siitä miten kehittäjän saa kiinni. Korjaan tilanteen. 

Ja asiakkaan voi opastaa monella tavalla perille, kuten kuvasta näkyy.


torstai 6. helmikuuta 2014

Millä estät ostajaa menettämästä hermonsa?

Sain edelliseen kirjoitukseen liittyen pari viestiä. Puskista on kuulemma helppo huudella, joten laitetaanpa pari itse kokeiltua vinkkiä peliin.

Hymyile. Tervehdi. Huomioi. 

Suomalaisen myyjän hymy on hyytynyt. Vuonna 2008 hymy irtosi 94 prosentilta myyjistä. Vuonna 2012 hymy irtosi vain 74 prosentilta ja tervehtiminen pyöri samoissa prosenteissa. *

Anna odotusaika, hetkinen, viisi minuuttia 

Odottavan aika on pitkä ja pidemmältä se tuntuu jos et tiedä kauanko joudut odottamaan. Ihminen kykenee aika tarkkaan arvioimaan noin puolitoista minuuttia odotusta mutta sen jälkeen aika yliarvioidaan. Niinpä kolmen minuutin odotus on voinut tuntua kuudelta.

Jotakin tekemistä. Pirunnyrkki, akvaario, telkkari, kahvia ja lehtiä. Mitä vain millä asiakas unohtaa ajankulun. 

Aika rientää kun on hauskaa. Itse huomasin nuo pulmapelit hauskoiksi ja varsin addiktoiviksi.

Millä sinä estät ostajaa menettämästä hermojaan ja poistumasta tyhjin käsin?


* Smiling Reportin aineiston mukaan. Vuoden 2013 aineisto ilmestyy maaliskuussa. http://www.smilingreport.com. 

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Ostaja menettää hermonsa alle viidessä minuutissa

Minä kävelin eilen erääseen erikoistavaraliikkeeseen. Pari myyjää palveli aikaisemmin tulleita asiakkaita, joten seisoskelin hetken keskellä liikettä. Saapumiseni ei aiheuttanut sen kummempia liikkeitä kummankaan myyjän puolelta, joten katselin ympärilleni ja löysin mitä olin hakemassa. Marssin ostokseni kanssa kassalle. Vilkuilin välillä myyjien suuntaan, jotka tekivät parhaansa keskittyen katseeni väistelyyn ja asiakkaidensa kanssa keskusteluun. Seitsemän minuutin 18 sekunnin (ihan oikeasti, otin piruillessani aikaa) toinen asiakkaista sai asiansa valmiiksi ja poistui liikkeestä (ostamatta mitään) ja myyjä ehti rahastamaan minun ostokseni.

90,1 % asiakkaista menettää hermonsa alle viidessä minuutissa ja 59,9% haluaa huomiota heti tai ainakin alle minuutissa. *

Mikä sitten neuvoksi? Yksinkertaista. Huomioiminen ja hymy. Huikkaus, että vähän on kiirettä mutta hetken päästä palvellaan pitää asiakkaista 90 prosenttia liikkeessä vielä seuraavat viisi minuuttia.


* Velaron tutkimus kauanko asiakas on valmiina odottamaan asiakaspalvelun vastausta. 

Mitä minä aion tehdä isona?

Sain hyvän kysymyksen Nurmelan Artolta Linkedinissä eli mitä minä aion tehdä isona? Aion jatkaa samaa mitä olen tehnyt koko ajan. Aion jatkaa ihmisten auttamista. Olen tehnyt vuosien varrella monenlaista mutta taustalla on aina ollut tuo ajatus vaikka keinot, välineet ja tavat tehdä sitä ovat olleet moninaisia.

Muutama vuosi sitten törmäsin Ken Robinsonin videoihin TED.comissa ja ne herättivät uudenlaisia ajatuksia ja tietenkin mielessä pienen kertauksen omista vuosista erinäisissä oppilaitoksissa. Einstein sanoi: “Everybody is a genius. But if you judge a fish by its ability to climb a tree, it will live its whole life believing that it is stupid.”

En elättele toiveita että koulujärjestelmää voisi muuttaa nopeasti kovin radikaalisti vaikka opetusministeri on nyt herännyt että peruskoulua pitäisi uudistaa. Aion kuitenkin itse jatkaa sitä mitä nyt olen tehnyt eli olen yrittänyt auttaa ihmisiä löytämään sen oman juttunsa. Sen missä ihminen on elementissään. Aika monesti kyse on tavalla tai toisella yrittäjyydestä, koska ihmiset jotka tulevat minun juttusilleni ovat sillä tavalla suuntauneet. Nähneet yrittäjyyden yhtenä tapana toteuttaa sitä missä he ovat hyviä ja mistä he nauttivat. Mitä tehdessään he ovat elementissään.

perjantai 31. tammikuuta 2014

Mitä aiot tehdä isona? Aion olla onnellinen.

Mikä aiot tehdä isona? Tämä on ollut  eräs suosikkikysymyksistäni, joita olen esittänyt ammattikorkeakouluopiskelijoille viime vuosina työskennellessäni heidän kanssaan. Osa ei ole osannut sanoa mitään. Osa on ilmoittanut jatkavansa opintoja ja joiltakin on tullut kommentteja töistä. Joko sen oman ammattialan, jota on ollut opiskelemassa tai sitten ihan muista. Parhaan vastauksen kuitenkin tarjosi taannoin eräs opiskelija, joka ilmoitti aikovansa olla onnellinen. Tähän saattoi vaikuttaa tietysti esitykseni Dave Ramsaytä mukaileva:" Opettelemme asioita, joita emme tarvitse saadaksemme työpaikan, jossa emme viihdy, jotta voimme ostaa tavaroita, joita emme tarvitse tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, joista emme pidä." Pahinta on tietysti se että aika moni meistä tekee niin.

Kuinka moni meistä osaa asettaa yhtä hienon tavoitteen? Olla onnellinen.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

James Dyson kusetti minua

Ensimmäinen kysymys saattaa olla tietysti että kuka James Dyson? James Dyson on brittiläinen keksijä ja Dysonin perustaja. Dyson on tunnettu pölypussittomista imureistaan. On tietysti hiukan provosoivaa sanoa James Dysonin kusettaneen minua, koska en ole herraa koskaan henkilökohtaisesti tavannut. Dysonin imurin olen kuitenkin ostanut. Ja siinä se kusetus tapahtui. Kuten Seth Godin kertoo:"All marketers tell stories. And if they do it right, we believe them". Voin tunnustaa että minuun upposi kuin häkä tarina James Dysonista kehittämässä imuriaan. Varsinkin kun tarinassa kerrottiin Jamesin itse heiluneen imurin varressa, käyneen David ja Goljat-taistelun jättimäisten imurivalmistajien kanssa ja lopulta päättäneeen lähteä itse valmistajaksi. Tarinasta tuli hienosti ilmi hänen pureutumisensa ongelmaan eli pölypussiin. Tässä kohti tarinaa tuulettelin jo itsekseni. Ei enää koskaan sitä latistavaa tunnetta seisomassa pölynimuripussihyllyn vieressä arpomassa, mikä pölypussi sopii siihen omaan imuriin (pelkästään Mieleltä löytyy 238 erilaista imuria).

Reilun puolentoista vuoden aikana tarina on alkanut kääntyä itseään vastaan ja on herännyt epäilys että mahtaako herra Dyson olla ollut imurin varressa ollenkaan sen jälkeen kun päätti imuriaan kehittää? Minulla ainakin olisi muutama kehityskohta alkaen vaikka pölysäiliöstä. Yksi syy valita Dyson oli lemmieläinten runsas määrä joten karvaa löytyy joka lähtöön. Kahden litran säiliö on liian pieni ja Mielen 4 litran pölypussiin pakkaantui paljon enemmän tavaraa kuin Dysonin säiliöön. On varsin ärsyttävää keskeyttää imurointi vähän väliä säiliön tyhjennyksen takia. Niin rentouttavaa ja nautinnollista imurointi muuten onkaan. Toinen mikä katkaisee imuroinnin on sitten lyhyehköstä virtajohdosta johtuva virran katkeaminen kun epähuomiossa nykäisee imurin myötä virtajohdon seinästä. Virtajohdon lisäksi pölynimurin letkuun olisi voinut laittaa hiukan pituutta lisää koska mainion teleskooppivarren (oikeasti hyvä idea) myötä tahtoo olla että imuri pyrkii puremaan nilkoista kun imuroi hankalempia paikkoja.

Toivottavasti James kehittää vielä paremman imurin ja kertoo tarinan siitä. Hyvä tarina myy.