Juttelin taannoin junassa erään konepajan toimitusjohtajan kanssa. Yhtenä aiheena oli mm. se mikä yhdistää raavasta hitsaria ja teinipoikaa. Kyseessä on nimittäin se miten asiat muuttuvat näkymättömiksi. Teinipojan huoneessa ne saattavat olla vaikka käytetyt sukat, jotka hissukseen lattialla kehittävät uusia elämänmuotoja tai hitsarilla toiselta kesken jäänyt sauma tai teräspalkki lojumassa hallin lattialla. Näitä yhdistää se että ne tuntuvat muuttuvan näkymättömiksi. Haisevat sukat lattialla saattavat häiritä vanhempia, kesken jäänyt sauma päätyy lopputuotteeseen ja sen korjaaminen on kallista. Hallin lattialla lojuva palkki on työturvallisuuden kannalta pahaksi.
Douglas Adams esitti viisiosaisessa trikologiassaan näkymättömyysgeneraattorin periaatteen. Se on yksinkertaisesti suomennettuna JTO eli Jonkun Toisen Ongelma tai kuten Adams sen kuvaa:"An SEP is something we can't see, or don't see, or our brain doesn't let us see, because we think that it's somebody else's problem. That’s what SEP means. Somebody Else’s Problem. The brain just edits it out, it's like a blind spot."
Tuo kuvaa hyvin miten aivot toimivat tuossa kohti. JTO:a ei näe, koska aivomme ikäänkuin poistavat sen näkymästä.
Miten sinun kotonasi tai työpaikallasi toimii näkymättömyyskone ja saako sen pois päältä?
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti