pidentäminen kuitenkaan automaatti, joka ratkaisee kaikki kansantalouden kestävyysvajeeseen kohdistuvat ongelmat? Aikaisemmin se olisi automaattisesti tarkoittanut että tavaroita valmistuisi enemmän ja jos tehdyt tavarat menisivät vielä kaupaksi maailmalla, niin kansantalouden laariin sataisi jaettavaa hyvinvointia.
Kehitys on kuitenkin kulkenut toiseen suuntaan. Valtiovalta on satsannut armottomasti että mahdollisimman monelle saadaan korkeakoulututkinto. Yhdessä muun kehityksen kanssa se on johtanut siihen että dull, dirty&dangerous eli tylsät, likaiset ja vaaralliset työt kiinnostavat entistä harvempia.
Koulutus itsessään jo luo oman harhansa. Koulutuksen mukainen työ. Minä en ole tehnyt päivääkään koulutustani vastaavaa työtä mutta sen sijaan olen kouluttautunut työn vaatimusten mukaan.
Ei mulle koulussa opetettu että tämmöistäkin tarvitaan...
Tietotekniikka, automaatio ja globalisaatio ovat muuttaneet suomalaista teollisuutta. Kokoonpanotyötä ja ruuvinvääntöä on entistä vähemmän mutta mikä on jäänyt? Johtaminen ja linjatuotannon kulttuuri. Kaatuiko Nokian matkapuhelintenkin menestys siihen kun insinöörit lopettivat huikeiden juttujen, asioiden joilla oli heille merkitystä tekemisen ja tilalle tuli porkkana ja keppi-järjestelmä?
Katsokaa vaikka Dan Pinkin puhe Tedistä ja miettikää kuinka paljon omassa toiminnassanne olisi tilaa autonomialle, mahdollisuudelle itse päättää tekemisestään. Omien taitojen kehittämiselle, intohimolle kehittyä paremmaksi ja paremmaksi jossakin, jolla on merkitystä ja ennenkaikkea merkitys. Merkitys sille että olet tekemässä jotakin itseäsi suurempaa, parempaa maailmaa.
Miten sinä teet maailmasta paremman?
2 kommenttia :
Terve Markku!
Hyvä kirjoitus! Korkeakoulutettuna ja paljon koulutustani työurallani tarvinneena päädyn komppaamaan sinua. Oma aktiivisuus, uteliaisuus ja asenne ovat paljon tärkeämpiä asioit, kunhan työuralle ensin pääsee.
Aikanaan oli muistaakseni tavoitteena korkeakouluttaa luokkaa 2/3 kansakunnasta, toisinsanoen korkeakoulututkinnon saisi suoritettua älykkyysosamäärällä 85.
Mielestäni tämä politiikka johti suoraan mm. perinteisten ja tarpeellisten ammatti-ihmisten kouluttamisen lopettamiseen (rakennusmestarit, teknikot) ja välillisesti käytännön ammattien koulutuksen inflaatioon. Lisäksi näistä korkeakouluiksi promotoiduista oppilaitoksista (entiset tekut, kauppikset jne) valmistui suuri joukko ihmisiä, joilla ei tule ikinä olemaan toivoa työllistyä siihen, mihin heidän on koulutettu.
Entinen opettajani, yliopiston professori tuhahti koulutusmäärien nostosta tekniikassa, ettei valmistuneiden lukumäärä nouse yhtään, jos B:n yo-papereilla pääsee DI-koulutukseen. Ei nämä ihmiset ikinä täältä valmistu. Jälkikäteen katsottuna hän oli ainakin osittain oikeassa.
Ilmeisesti jonkinlainen vastailmiö tälle koulutuksen hehkutukselle näkyy nyt toisella asteella: asiasta perillä olevat kertovat, että nykyään ammattikouluun on vaikeampi päästä kuin lukioon.
Ongelmahan on korkeakouluharhassa, jota myös AMK osaltaan ruokkii eli vanhan maailman uskomus että käy koulusi hyvin, mene yliostoon ja ahkeroi siellä, palkinnoksi tulee hyvä(palkkainen) työ Rautaruukilta, UPM:ltä tai joltain muulta suuryritykseltä. Ihmisille uskotellaan edelleen että tämä malli on olemassa.
Työt eivät ole mihinkään loppuneet, päinvastoin niitä syntyy koko ajan lisää uusia mutta se että korkeakoulumaailma ei pysty vastaamaan niihin on sitten kokonaan toinen juttu. Ei mistään koulusta tule yhteisömanagereita tai missään ei opeteta miten bloggaamalla voit tienata hyvät rahat.
Siinä ratkaisee juuri se mitä sanoit eli uteliaisuus (itsensä kehittäminen), aktiivisuus ja asenne. Kuka opettaisi niitä?
Lähetä kommentti